Olen täyttänyt pentulaatikon kestävillä puruleluilla, joihin on turvallista teroitella hampaita ja raaputella kutisevia ikeniä, ja ahkerassa käytössä ne ovatkin.
Toisenlaista draamaa aiheuttavat rakkauden palossa kärvistelevät nuorikkomme Nero ja Papu. Lempi leiskuu ja omia pentusuunnitelmia tehdään. Olen joutunut ottamaan ikävän tiukkapipoisen emännän linjan ja eristämään räytyvät rakastuneet. Nero on ylennetty yläkertaan ja Papu katselee haikein kuonoin ja silmin kielletyn rakkauden perään. Tasainen vinkuna riutuvan sydämen kirvoittamana kantautuu olohuoneeseen Neron luritellessa lemmenlaulujaan.
Voi Romeoa ja Juliaa, voi nykyajan rakkausdraamaa! Mutta minä pidän pääni. Ei pentuja. Ei tänään. Ei huomenna. Ei.
*** *** ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti