Luulin, että olisin pystynyt kirjoittamaan tämän blogimerkinnän itkemättä, mutta ei se onnistunutkaan. Rakas oma Grimini, lempeä Uppikseni on poissa. Suru on täysin käsittämätön, se velloo taka-alalla muistuttaen itsestään päivittäin. Grimin tavaroiden, lelujen näkeminen tai sen piirteiden tunnistaminen Nerossa kirvoittavat kyyneleet herkästi silmiin.
Grimi aloitti oksentelun joulukuussa ja sitä jatkui lähes päivittäin parin kuukauden ajan. Ennen ruoasta nauttinut koiruus saattoi jättää ruokaa kuppiin. Grim saattoi olla masentunut ja makasi pöydän alla innostumatta elämästä. Välillä taas oli parempia päiviä ja toivoin ettei mitään pahaa olisikaan. Eläinlääkäri kuitenkin vahvisti epäilyni todeksi ja Grimillä todettiin pahanlaatuinen kasvain vatsalaukussa. Kasvaimelle ei ollut mitään tehtävissä. Lisäksi Grim oli ollut jo pitkään vahvalla päivittäisellä kipulääkityksellä nivelrikkoisten lonkkien vuoksi sekä paha atopia kutinoineen vaivasi. Jouduin tekemään raskaan päätöksen päästää Grim ikuiseen uneen. Saattelin Antin kanssa Uppo-Nallen enkelten luo 2.2.
Rakkaalla Grimillä ei kuitenkaan enää ole kipuja vaan se saa syödä herkkuja mielin määrin sekä juosta kukkaisilla niityillä. Lepää rauhassa oma rakas ystäväni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti