Samalla reissulla vierailin myös Annen luona Loimaalla. Anne ystävällisesti hoiti Grimiä ja Mokkaa, kun tämä matami lähti risteilemään. Koirilla oli onnenpäivät, kun saivat myllertää pihalla ja syödä mahan täydeltä luita. Annella olikin vipinää, koska Möttösen poika Kerkkokin tuli hoitoon. Kerkko on on kyllä kiltti epeli!

Keskiviikkona Grimi matkusti minua vastaan Helsinkiin ja kävi samalla silmäpeilauksessa. Silmät olivat täysin terveet. Torstaina ajelimme Vihtiin vielä lonkkakuviin, molemmat koiruuteni kuvattiin. Mokka oli täysin terve; lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä terve. Grimillä sen sijaan on sisarusten lailla lyhyet lonkkamaljat ja kuvat lähtivät arviolla D/D Kennelliittoon. Itku vähän pääsi Grimin lonkkien takia. Onneksi kuvaava lääkäri Kai Skutnabb lohdutti, ettei Grimiä koskaan tarvitse lonkkien takia lopettaa eikä se tule koskaan kärsimään niistä. Se nyt onkin tärkeintä. Lonkissa ei siis ollut nivelrikkoa.

Kiitos Annelle koirien hoidosta, yöpaikasta, kyydityksestä, kestityksestä ja kaikesta muusta! Koirat kiittävät myös!

*kuvissa Gilla omalla kivellään sekä mustiaiset odottamassa portin takana*

Rapakon takana

Reissasin Sarin kanssa Ruotsiin 19.-21.3. Vietimme päivän Tukholmassa shoppaillen ja vanhaa kaupunkia katsellen. Meille sattui loistava päivä kävellä kaupungilla vaikka tulomatkan laivan keikutus olisi voinut ennustaa muuta. Kävimme ajelemassa Tunnelbanalla sekä linja-autolla paikallisten tyyliin ja ruotsikin soljui sujuvasti. Ostoksiakin tarttui mukaan. Oli tosi mukava matka ja paluumatkalla nauroimme katketaksemme anjovisleipiä syödessämme muutaman ruotsinsuomalaisen vanhan herrasmiehen juttuja kuunnellessamme!

Paha ilmapythonkin hyökkäsi aiheuttaen vatsanväänteitä, unohtamatta Allania metsäkukkineen.

On meillä koirilla vaan hyvät olot täällä Suomessa. Kuvassa näyte, mitä laivakoiran elämä voisi olla :D

Koirahierontaa

* Olli hierojalla*

Koiruudet pääsivät tänään koirahieroja Virve Vuorelan käsittelyyn Jämsänkoskelle. Grimi oli ensimmäinen asiakas. Se seistä jökötti koko käsittelyn ajan ja kävi välillä kävelemässä humppauskierroksen, koska tilanne oli sen mielestä niin jännittävä. Grimi on todettu nyt täysin jumissa olevaksi ja jatkammekin hierojalla käyntiä.

Seuraavana vuorossa oli Olli. Olli otti rennosti ja nautti käsittelystä kaikin tassuin. Mokkasiini pääsi viimeisenä luksuskäsittelyyn. Tyttö tepasteli aluksi ympäri sohvaa mutta rentoutui sitten ja pötkötteli loppuhieronnan ajan. Mokka ei ollut niinkään pahasti jumissa kuin Grimi; selkä ja lavat kaipasivat käsittelyä eniten.

Me omistajat nautimme myös hierontapäivästä omalla tavallamme; kun koirat saivat lihasjumihoitoa niin me katsella töllötimme elokuvia sohvalla. Täyden palvelun päivä siis!

Kotiin päästyään Grimi ja Mokka patalappuuntuivat ja makasivat parin tunnin ajan aivan taju kankaalla ympäri asuntoa. Grimin herätessä häntä viuhui ja huiski niin rivakasti, että ei jäänyt epäselväksi, kuka oli iloinen saamastaan hoidosta! Ja illalla jalka nousikin jo kepeämmin :)

Suuret kiitokset Virvelle hyvästä hieronnasta! Tulemme uudelleenkin :D

*Grimi patalappuuntui hieronnan jälkeen*

Tapaaminen alkuasukkaan kanssa

Johannan kuningasideat senkuin jatkuivat samaisella jäälenkillä. Keksipä mokoma oikaista vielä kertaalleen tutkimattomalle tielle. Ajauduimme hurttien kanssa Haapaniemen takahikiälle. Raahustimme suunnasta tietämättöminä paikallisen maalaistalon ohitse. Ovi kolahti ja äkäinen mummo Kuoma-saappaissaan ja ämpäri kädessä pyyhälsi peräämme sadatellen ja koiria haukkuen. Johanna fiksuna ja filmaattisena hallitsi hermonsa kysellen tietä yleisille kulkuväylille. Allekirjoittanut repi pelihousunsa jo kättelyssä ja toivotti mummon voimasanojen kera takaisin mökkiinsä turottamaan... Eipä tarvitse sielläkään liikkua vähään aikaan! Haapaniemen alkuasukkaat ovat äkäistä sakkia :D

Johanna's BRIGHT idea..

©JK

Olimme eilen jälleen koirien kanssa jäällä kävelylenkillä. Jää näytti jo uhkaavan pehmeältä ja toiselle koiran omistajalle iski laiskamato (en myönnä mitään). Johanna sai kuningasajatuksen saaren poikki oikaisemisesta. Kovaäänisistä vastusteluistani huolimatta löysin itseni tarpomasta metsässä Johannan perässä. Saari oli lievästi ilmaistuna "mäkinen". Jouduimme kiipeämään korkean ja lohkareisen VUOREN päälle syvässä lumessa. Täytyy myöntää, että Johanna oli lähellä joutua mustalle listalle, sen verran kauniita ajatuksia päässä liikkui :D Koirat kiipesivät ahkerasti ja me pöngersimme parhaimpamme mukaan perässä. Grimi kultamussukka auttoi pahimmissa jyrkissä kohdissa tarttuessani sen valjaisiin kiinni.

Saari olikin yllättävän leveä ja matkaan meni lähes kolme varttia. Oltiin kyllä koko sakki ihan väsyneitä ja märkiä kainaloita myöten päästyämme jälleen jäälle.. seuraavan kerran täytynee vastustella hivenen kovaäänisemmin ettei moista pääse tapahtumaan uudestaan, ainakaan lähiaikoina :D