Tyttöjen juoksut alkamassa

Tämä kertokoon kaiken:

Allekirjoittanut:

Kuspiät, jotka myös nimillä Mokka ja Fliki tunnetaan:

I rest my case.

Iloisia italialaisia ja tolkutonta tulkkausta

Cinzia ja Divine Mama, joka sai hauskan väärinkäsityksen jälkeen nimekseen Puna. Cinzia oli Annen kotisivuja lukiessaan ymmärtänyt, että punainen tyttö, joka tarkoitti pennun nauhan väriä, olisi koiran kutsumanimi: )*

Englannin opintoni eivät olekaan menneet hukkaan! Sain toimia tulkkina 5 päivän ajan italialaisille Cinzialle ja Brunolle, jotka tulivat ensimmäistä kertaa Suomeen vierailulle. Monen mutkan kautta vieraat löysivät tiensä Helsinkiin; Cinzia joutui matkustamaan kymmenisen tuntia Milanosta Maarianhaminaan, Ahvenanmaalta Amsterdamiin, jonka kautta vihdoin pääsi Helsinkiin. Iloinen Arrive! -huudahdus kaikui tulohallissa pirteän naisen saapuessa vihdoin oikeaan paikkaan. Cinzian mukana matkusti italialainen hurmuripoika Wizard, joka pääsi asumaan Annen luokse. Kyseessä ei ole valitettavasti Annen uusi italialainen elämän mies vaan grotskutuonti Visa:D Visa on melkoinen epeli nuoresta iästään huolimatta!

Uusien italialaisten ystäviemme kanssa kävimme Lahdessa koiranäyttelyssä, syömässä ja tutustumassa Tibi ja Irma Saariokariin Kennel Valkohampaasta. Anne ajeli neljän päivän aikana lähes 1200 km akselilla Loimaa-Helsinki, Lahti-Loimaa, joten ajokiintiö tuli varmasti hetkeksi täyteen.

Välillä oli sanat sekaisin ja pää tukossa mutta hyvin taisimme toisiamme ymmärtää ja olla ymmärtämättä.. Kutsun Italiaan vastavierailulle saimme kuitenkin:D

Bruno ja Cinzia ovat vallan iloisia ihmisiä ja oli todella ilo tutustua heihin. Heidän mukanaan lähti Tempranillo Divine Mama valloittamaan italialaisia sydämiä.

*Bruno, Puna, Anne ja Cinzia*

Saariokareilla kylässä

*Viivi vahtimassa viiniä*

Kävimme myös tutustumassa Kennel Valkohampaan Irma ja Tibi Saariokariin. Saariokarit asuvat sotilasalueella Santahaminassa, jonne ei päästetä ulkomaalaisia ilman virallista lupaa. Olikin mielenkiintoista selittää italialaisille vieraillemme, miksi heidän tulisi istua autossa ihan hiljaa ja näyttää mahdollisimman suomalaiselta ohittaessamme sotilasalueen "tarkistuspisteen" :D

Irma oli valmistanut mahtavaa lohikeittoa, joka maistui myös Brunolle ja Cinzialle. Jälkiruoaksi oli vielä mansikkahyydykekakkua ja mokkapaloja.


Laekenois Viivi piti huolen, että vieraat söivät tarpeeksi pöydänantimia. Se istua törötti arvokkaana tuolilla ja vahti meitä syöjiä välillä komentaen. Viivin suurinta herkkua olivat Fazerin siniset, joita se sai napostella jälkiruoalla:D

Kiitos Irmalle ja Tibille vieraanvaraisuudesta sekä Viiville viihteestä!

*Tibi ja Irma*

Lahdessa misseilemässä

Flick Flack de Chimindoa osallistui ensimmäiseen näyttelyynsä Lahdessa 27.10. Tuomarina oli karismaattinen romanialainen Zsolt Lokodi. Fliki oli hiukkasen eri mieltä tuomarin viehättävyydestä ja näytti kehässä lähinnä ajattelevan, että äijä kampeaa iholle koko ajan :D Hyvin meni tytöllä kuitenkin ensinäyttely, ei pelännyt liukkaita lattioita eikä sisänäyttelyä muutenkaan. Johannan hienolla handlauksella saatiin arvosanaksi EH. Kiitos Johannalle jälleen kerran! Tuomari piti Flikistä rakenteellisesti mutta täydessä turkissa olevan Flikin karva ei Lokodia miellyttänyt ja arvostelussa lukikin "Hair not in show condition". Piikkitursake ei siis kelvannut :D

*Äläs äijä tuu iholle!*

Päivän rennoimman esiintymisen vetäisi Manta, joka oli sitä mieltä, että tuolle tuomarille voi haistattaa pitkät p**kat. Tästä olikin hyötyä, sillä Manta sijoittui hienosti PN4:ksi! Täytynee opettaa Flikille myös haistattelun alkeet..



*Manta haistattaa pitkät tuomarille*


Onnittelut kaikille menestyneille ja Kirsille varsinkin kasvattajaryhmän voitosta!

Ruskaa

Koirat pääsivät tänään metsään ruskalenkille. Tällä kertaa ei takapuoli ruskannut vaan kyseessä olivat siis aidot luonnon omat ruskavärit. Puolukat ja mustikan varvut loistivat punaisen eri sävyissä. Muutama marjakin löytyi vielä koirille kuonoon laitettavaksi.

Kuvassa Fliki ja syksyn värejä.

Kehäkettu

Flicky pääsi eilen näyttelykoulutukseen Vihtavuoressa. Kaikista ennakkoluuloista huolimatta, Flicky selviytyi hienosti. Aluksi sitä vähän jännitti vieraiden kopeloinnit mutta Johannan turvallisessa ohjauksessa Flickykin rentoutui ja hampaiden näyttö ja tunnustelut onnistuivat ihan hienosti.

Flickyn puujalkajuoksu on kyllä vertaansa vailla:D Etujalat tuntuvat olevat kovinkin taipumattomat.. Nyt tulisikin lähteä pyöräilylenkeille, jotta oikeanlaiset liikeradat löytyisivät pikkuhiljaa. Ja saattaisipa samaisilla lenkeillä myös omistajan puujalat hieman vetreentyä:D

Mustikoita, mustikoita..

*Olli auttaa*

On rentouttavaa viettää mukava kesäpäivä koirien kanssa mustikassa..tai olisi, jos koirat eivät keräisi kaikkia metsän antimia edeltä käsin kuonoihinsa! Yritimme Johannan kanssa käydä koiruuksien kanssa marjametsällä, mutta saalis jäi laihanlaiseksi. Himokerääjät Olli ja Flicky mutustelivat mustikat parempiin suihin ja sitten kun mustikat eivät enää maistuneet, ne oli kiva kuolata. Sangolla oli välillä sen verran tungosta, että katsoimme parhaimmaksi pelastaa, mitä oli kasaan saatu..illalla nautittiin kuitenkin mustikkapiirakkaa hyvillä mielin:)

*Grimi nauttii mustikoista*

Syntymän ihme

*Mimmi ja mustat pötikät*

Vietin muutaman päivän heinäkuun alussa Annen luona Loimaalla. Sain tilaisuuden seurata koiranpentujen syntymää, ja kylläpä se olikin ihmeellistä! Äiti Je M'Appelle Mimosa oli todella rauhallinen ja synnytys oli ohi alle 2,5 tunnissa. Tuloksena kuusi mustaa pötkälettä, 1 uros ja 5 narttua. Eipä sitä uskoisi, miten pienestä on koiran elämänsä aloitettava..

Grimi oli mukana myös ja oli sydänjuuriaan myöten järkyttynyt tapauksesta. Se ei suostunut tulemaan ulos Annen vaatehuoneesta, valkuaiset vain vilkkuivat pimeimmästä nurkasta! Olihan talossa nyt pentujen ja veren haju.. Jokaisella ulkoilukerralla kävi Grimi istumassa auton vieressä toivoen, josko lähdettäisiin jo kotiinpäin :D

Kiitos Annelle tästä kokemuksesta, Grimi kiittää myös, että sai lähteä kotiin :D

Lisää kuvia jälleen Galleriassa.

*Järkyttyneet koirakansalaiset heti synnytyksen jälkeen*

Erkkarin antia

*Mokka kaikkensa antaneena nukkumassa Erkkarin jälkeen*

Nyt viimeinkin(kö?) Joensuun Erkkarista selvinneenä ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen. Mokka oli toista kertaa Erkkarissa ja tyttö pärjäsikin hienosti. Toumarina AVO-nartuilla oli Abel Renard Belgiasta. Johanna esitti Mokkasiinin ansiokkaasti ja Mokka saikin arvosanaksi ERI:n. Sijoittuminen tosin jäi tällä kertaa mutta olen enemmän kuin tyytyväinen. Mokka seistä lötkötti kuin lahna kuivalla maalla ja siksi nauru irtosikin lukiessani arvostelua, jossa tuomari toivoi Mokan olevan hieman vähemmän hermostunut:D Jos tuosta vielä koiruus rauhoittuu niin esittää saa kottikärryissä työntämällä seuraavan kerran..

Mustantuulen kennel sijoittui myös hienosti 4:ksi groenendael kasvattajaluokassa. Onnittelut Kirsille!

Lisää kuvia katseltavissa kuvagalleriassa:)

*Mustantuulen kasvattajaluokka; Mustantuulen Que Quapo, Piirpauke, Sabrina ja Quendi*

Mistä on beegit tehty?

Vipattavista varpaista, kummallisista kirsuista, suloisista silmistä.. Niistä on pienet belgit tehty!

Mustantuulen pentutapaaminen

Mokka lähti tapaamaan muita mustiatuulia sunnuntaina 3.6. Kirsin luokse Virolahdelle. Paikalla olikin paljon hännän heiluttajia omistajineen ja myös muutama häntäheikki.. Tyttökoiruudet saivat kyytiä testosteronihuuruisten urosten käpälissä eikä pärinöiltäkään vältytty suuriegoisten karvaturakkeiden kisaillessa vähäisestä narttutarjonnasta. Mokkaa hieman meno hirvitti ja tämä pahimman luokan p*rskärpänen liimautui lahkeeseen kiinni (oli kerrankin kontaktikävely kunnossa :D )

Tapaamiseen tuli myös Mokan sisko Prisilla eli Ritu omistajineen. Ritusta on kasvanut kaunis ja täpäkkä nainen, ja tämän tyttösen hännänalusta ei sörkittykkään luvatta! Kyllä oli siskokset toistensa näköisiä ja ihan samanoloisia :)

Kiitos Kirsille ja Mustantuulen koirien omistajille mukavasta päivästä! Toivottavasti nähdään näyttelyissä kesällä!

Kuvia voi katsella osoitteessa

http://www.elisanet.fi/belgipainajainen/pentutapaaminen/

Innokkaat leipojat

Leivottiin sitten tiikerikakku ja raparperipiirakka :D Kuvissa innokkaat auttajat...

Belgin elämää

Belgien aktiivista elämää..

Vuoden VSP:t jaettu

Vuoden kotikoiratittelit on nyt jaettu. Olli sai VSP:n eli oli vuoden sulavin p**omies aka vuoden suun paukuttaja. Flicky palkittiin punaisella ruusukkeella; VSP eli vuoden suloisin pamplonalainen aka vuoden sievin patsastelija. Grimi vastaanotti myös VSP:n ollen vuoden sohvaperuna aka vuoden suurin peba ja Mokan titteliksi valittiin VSP; vuoden siroin pimu aka vuoden suurin pa**atykki :D Ylpeät omistajat onnittelevat saavutuksista!

Takaliston uusiokäyttöä

Jos koirasi perinteinen takapuolen käyttö alkaa kyllästyttää, esim. pitkän ripulikauden aikana, niin suosittelen seuraavia uusiokäyttövinkkejä:

Grimin ja Mokan aikojen saatossa keräämiä uusiokäyttövihjeitä:

Takalisto voi toimia muistilapputelineenä

Hinnan tarkistuspisteenä

Kasvien kasvatusalustana tai sytykkeiden kuljetustelineenä

Samalla reissulla vierailin myös Annen luona Loimaalla. Anne ystävällisesti hoiti Grimiä ja Mokkaa, kun tämä matami lähti risteilemään. Koirilla oli onnenpäivät, kun saivat myllertää pihalla ja syödä mahan täydeltä luita. Annella olikin vipinää, koska Möttösen poika Kerkkokin tuli hoitoon. Kerkko on on kyllä kiltti epeli!

Keskiviikkona Grimi matkusti minua vastaan Helsinkiin ja kävi samalla silmäpeilauksessa. Silmät olivat täysin terveet. Torstaina ajelimme Vihtiin vielä lonkkakuviin, molemmat koiruuteni kuvattiin. Mokka oli täysin terve; lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä terve. Grimillä sen sijaan on sisarusten lailla lyhyet lonkkamaljat ja kuvat lähtivät arviolla D/D Kennelliittoon. Itku vähän pääsi Grimin lonkkien takia. Onneksi kuvaava lääkäri Kai Skutnabb lohdutti, ettei Grimiä koskaan tarvitse lonkkien takia lopettaa eikä se tule koskaan kärsimään niistä. Se nyt onkin tärkeintä. Lonkissa ei siis ollut nivelrikkoa.

Kiitos Annelle koirien hoidosta, yöpaikasta, kyydityksestä, kestityksestä ja kaikesta muusta! Koirat kiittävät myös!

*kuvissa Gilla omalla kivellään sekä mustiaiset odottamassa portin takana*

Rapakon takana

Reissasin Sarin kanssa Ruotsiin 19.-21.3. Vietimme päivän Tukholmassa shoppaillen ja vanhaa kaupunkia katsellen. Meille sattui loistava päivä kävellä kaupungilla vaikka tulomatkan laivan keikutus olisi voinut ennustaa muuta. Kävimme ajelemassa Tunnelbanalla sekä linja-autolla paikallisten tyyliin ja ruotsikin soljui sujuvasti. Ostoksiakin tarttui mukaan. Oli tosi mukava matka ja paluumatkalla nauroimme katketaksemme anjovisleipiä syödessämme muutaman ruotsinsuomalaisen vanhan herrasmiehen juttuja kuunnellessamme!

Paha ilmapythonkin hyökkäsi aiheuttaen vatsanväänteitä, unohtamatta Allania metsäkukkineen.

On meillä koirilla vaan hyvät olot täällä Suomessa. Kuvassa näyte, mitä laivakoiran elämä voisi olla :D

Koirahierontaa

* Olli hierojalla*

Koiruudet pääsivät tänään koirahieroja Virve Vuorelan käsittelyyn Jämsänkoskelle. Grimi oli ensimmäinen asiakas. Se seistä jökötti koko käsittelyn ajan ja kävi välillä kävelemässä humppauskierroksen, koska tilanne oli sen mielestä niin jännittävä. Grimi on todettu nyt täysin jumissa olevaksi ja jatkammekin hierojalla käyntiä.

Seuraavana vuorossa oli Olli. Olli otti rennosti ja nautti käsittelystä kaikin tassuin. Mokkasiini pääsi viimeisenä luksuskäsittelyyn. Tyttö tepasteli aluksi ympäri sohvaa mutta rentoutui sitten ja pötkötteli loppuhieronnan ajan. Mokka ei ollut niinkään pahasti jumissa kuin Grimi; selkä ja lavat kaipasivat käsittelyä eniten.

Me omistajat nautimme myös hierontapäivästä omalla tavallamme; kun koirat saivat lihasjumihoitoa niin me katsella töllötimme elokuvia sohvalla. Täyden palvelun päivä siis!

Kotiin päästyään Grimi ja Mokka patalappuuntuivat ja makasivat parin tunnin ajan aivan taju kankaalla ympäri asuntoa. Grimin herätessä häntä viuhui ja huiski niin rivakasti, että ei jäänyt epäselväksi, kuka oli iloinen saamastaan hoidosta! Ja illalla jalka nousikin jo kepeämmin :)

Suuret kiitokset Virvelle hyvästä hieronnasta! Tulemme uudelleenkin :D

*Grimi patalappuuntui hieronnan jälkeen*

Tapaaminen alkuasukkaan kanssa

Johannan kuningasideat senkuin jatkuivat samaisella jäälenkillä. Keksipä mokoma oikaista vielä kertaalleen tutkimattomalle tielle. Ajauduimme hurttien kanssa Haapaniemen takahikiälle. Raahustimme suunnasta tietämättöminä paikallisen maalaistalon ohitse. Ovi kolahti ja äkäinen mummo Kuoma-saappaissaan ja ämpäri kädessä pyyhälsi peräämme sadatellen ja koiria haukkuen. Johanna fiksuna ja filmaattisena hallitsi hermonsa kysellen tietä yleisille kulkuväylille. Allekirjoittanut repi pelihousunsa jo kättelyssä ja toivotti mummon voimasanojen kera takaisin mökkiinsä turottamaan... Eipä tarvitse sielläkään liikkua vähään aikaan! Haapaniemen alkuasukkaat ovat äkäistä sakkia :D

Johanna's BRIGHT idea..

©JK

Olimme eilen jälleen koirien kanssa jäällä kävelylenkillä. Jää näytti jo uhkaavan pehmeältä ja toiselle koiran omistajalle iski laiskamato (en myönnä mitään). Johanna sai kuningasajatuksen saaren poikki oikaisemisesta. Kovaäänisistä vastusteluistani huolimatta löysin itseni tarpomasta metsässä Johannan perässä. Saari oli lievästi ilmaistuna "mäkinen". Jouduimme kiipeämään korkean ja lohkareisen VUOREN päälle syvässä lumessa. Täytyy myöntää, että Johanna oli lähellä joutua mustalle listalle, sen verran kauniita ajatuksia päässä liikkui :D Koirat kiipesivät ahkerasti ja me pöngersimme parhaimpamme mukaan perässä. Grimi kultamussukka auttoi pahimmissa jyrkissä kohdissa tarttuessani sen valjaisiin kiinni.

Saari olikin yllättävän leveä ja matkaan meni lähes kolme varttia. Oltiin kyllä koko sakki ihan väsyneitä ja märkiä kainaloita myöten päästyämme jälleen jäälle.. seuraavan kerran täytynee vastustella hivenen kovaäänisemmin ettei moista pääse tapahtumaan uudestaan, ainakaan lähiaikoina :D

Koetas pöngertää ny!!!

Aamulla kävin taas koirien kanssa hiekkamontulla. Koiruuksilla oli jälleen vauhti päällä ja kävi vanhanaikaisesti eli kun koirat pääsivät vasta vauhtiin niin perässä hinaavan omistajan kone jo piiputti. Grim ja Mocca juoksivat rinteitä ylös ja alas tarkistaen välillä etten vain ole kuukahtanut matkalla. Jos nämä koirat osaisivat puhua niin kuvan osoittamassa tilanteessa huuto olisi ollut julma: Koetas ny pöngertää viimeinkin ylös sieltä!

Topi (Grimoire C'Dopey)

Lauantaina 24.2. Anne, Johanna ja minä kävimme tutustumassa Grimin velipoikaan, Topiin. Topi asuu mukavan perheen kanssa Puuppolassa. Topi ja Grim ovat kuin yö ja päivä luonteiltaan, sillä Topi on kipakka kaveri. Jopa niin kipakka, että heikompaa heikotti :D (Lue: allekirjoittanutta..) Mutta komea kaveri ja eipä ole tällä perheellä vaarana, että joku tulisi omin luvin inventoimaan talon irtaimistoa..

*Kuvassa taistelevat metsot Anne ja Topi*

Maineen puhdistus

Ollin maine on nyt puhdistettava, koska Karpo on uhattu kutsua paikalle.. Tulimme juuri pitkältä jäälenkiltä ja Olli (entinen piikki pertsuuksissa) käyttäytyi aivan asiallisesti. Mocca sen sijaan oli kuin pieni pirttihirmu; kauhea kiljunta vain kuului Ollin edes mulkaistessa tyttöä päin :D Grimi ei vielä ollut vakuuttunut machomiehen muuttuneesta imagosta, joten yksi kova rähinä käytiin puolessa välissä lenkkiä. Karvat sinkoilivat ja ääni oli kova mutta reikiä ei tullut keneenkään. Osaa se Grimikin tarvittaessa päästää ääntä itsestään! Luulenpa, että tästä lähtien lenkit sujuvat juoksemisen merkeissä:)

Who let the dogs out (from the closet)?!?!

Axu on saanut pyytämättään ja ehkäpä jopa hieman vastentahtoisesti uuden poikaystävän. Todistusaineistona lisättäköön tähän pari otosta.

Eteenpäin sanoi mummo lumessa

Päivällä kävimme siis hiekkakuopilla jälleen jalkatreeneissä. Johanna ja piikkipertsiissä eli Olli :-D lähtivät mukaan. Koirat kahlasivat lumessa, jota olikin melkoinen määrä. Axu sai tutustua uuteen poikaystäväänsä Olliin, joka on jo unohtanut entisen ihastuksensa Grimin. Mokka ei kelvannut häntäheikille ollenkaan, tosin tässä saattoi olla myös ehkäisevänä tekijänä Mokan rikinkatkuiset RUSKEAT villahousut.. Axu oli huomattavasti katu-uskottavampi tapaus kuin Grim muristessaan ja hammastellessaan liian innokkaalle ihailijalleen.

Sittiäinen

Sittiäinen Axu on vieraisilla. Axu tuli lauantaina ja viipyy keskiviikkoon asti. Grimi on innoissaan, kun vanha kaveri on jälleen kuvioissa. Mokkakin osallistuu jo innokkaasti leikkeihin. Ensimmäisenä yönä Axulla oli vähän ikävä ja se tepasteli ympäriinsä saaden Mokankin liikuskelemaan yötä myöten. Allekirjoittanut ei nukkunut oikeastaan ollenkaan. Onneksi seuraavana yönä jo nukuttiin kunnolla, lukuun ottamatta ripulirumbaa, jonka Mokka aloitti aamuyöstä. Tänä yönä luulisi koiruuksien nukkuvan; ovat juosseet montulla päivällä ja tehtiinpä vielä pitkä 1,5 tunnin yölenkkikin Savutuvan apajalle ja Päijänteen jäälle! Ainakin tätä kirjoittaessa on kaikilla taju kankaalla ja raskas tuhina kuuluu makuuhuoneesta...

Silmäniskuja

Mokan silmät on peilattu terveiksi 10.2.2007. Peilaus suoritettiin Kangasniemellä, silmäerikoislääkäri Pekka Sarkasen toimesta. *Kuukauden päästä sitten lonkka- ja kyynärkuvat..*

Grimi tottisteli (eli nakitteli)

Tänään oli sitten Grimin vuoro päästä kokeilemaan Tokoa. Aholaidan kentällä oli PK-Toko-harjoitukset ja sinne änkesimme mukaan. Todella "vahvasti" alkoi meidän tottistelu-ura... vahvasti nakkien perään :D Grimi oli niin intopiukassa nakkiensa kanssa, että liikkeistä ei tullut mitään. Eikä allekirjoittanutkaan osannut mitään. Oli nimittäin vähän liian vaativat treenit meille ihan pystymetsästä tulleille. Mutta käytiinpä kokeilemassa ja nyt täytyy miettiä jotain muuta palkkauskeinoa kuin tuo makkara. Ei meinaan kestä omat sormet ainaista kidassa olemista..

Grimille teki kyllä hyvää olla itsekseen koirien läheisyydessä. Alussa piti vähän puhista ja rutista mutta pian ukko jo tottui muihin koiriin. Nakki piti koiruuden kaidalla tiellä. Ja tuntuihan tuolla muutkin koirat rutisevan keskenään, joten ei se ihan tavatonta ollut.

Meidän Tokoilu jäi siis Bokoiluksi..otin kontaktiharjoituksia kentän reunalla ja hyväähän se vain tuolle Rimpsulle teki. Ehkäpä jo seuraavalla kerralla tai ainakin vuoden päästä voidaan osallistua ihan ohjattuun toimintaan :D:D

Tokoilua

Mocca aloitti eilen tottelevaisuuskoulutuksen. Ihan perusteista lähdettiin ja aika hyvin Mocca oli mukana kontaktiharjoituksissa. Taisi vain olla aika "kakka jäykkänä", koska oli pitkästä aikaa ilman Grimiä liikenteessä ja nyt vielä monien koirakoiden ympäröimänä. Vähän piti ennen koulutusta rutista TODELLA pelottavalle Lara-belgille :D (ts. maailman kiltein belgitervu!) Mutta loppujen lopuksi Moccakin tajusi, ettei toiset koirat ole tekemässä muuta kuin harjoittelemassa omia kuvioitaan.

Ihan kivasti lähti käyntiin tämä koulutus, itse jännitin varmaan vielä enemmän kuin Mokkasiini. Olin nimittäin varma, että meidät heitetään ensimmäisen 10 minuuttisen aikana pihalle huonon käytöksen vuoksi!

P.s. Kuvassa Evelle todisteita Mocan "raketti pyllyssä riehumisesta". Kyllä se osaa :D

Kojootti on jo kotiutunut

Kojootin oikealle omistajalle ilmoitettakoon, että kalju kojootti on jo kotiutunut hyvin. Sitä ei enää palauteta. Mokka pyydetään silti tuomaan välittömästi takaisin, karvoineen kiitos! Grimillä on ikävä!

Kalju K. Kojootti

Tänään metsälenkillä meitä kohtasi julma vääryys. Joku satunnainen ohikulkija on mitä ilmeisemmin vaihtanut kauniin pörröturkkisen Mokkani kojoottiin!!! Tapauksen on täytynyt sattua hetkenä, jolloin omistajan silmä ei ole ollut tarpeeksi tarkkana koirien juostessa lumen seassa. Naapurin täti huomasi vaihdon ensimmäisenä palatessamme lenkiltä ja kysyi, minne olin jättänyt puolet toisesta koirastani.. tällöin Mokaksi luultu paljastui kojoottieläimeksi.

Sinä joka vaihdoit kauniin näyttelykoirani kojootiksi, palauta se heti! Muuten emme pääse Tampereelle missikisoihin, sillä kojootteja ei kehään huolita saati pelkissä bikineissä pyöriviä belgejä!

*tosiasiassa harjasin Mokan metsälenkillä, jolloin koko kaunis turkki lähti. Liioittelematta puolet koirasta jäi pyöriskelemään nietosten päälle.. Karvanlähtöä osasin kyllä odottaa juoksujen jälkeen, mutta en tässä määrin. Kasvaneeko koskaan takaisin..?

Kuvassa kojootti. Se on kyllä kiltti.. Mahtanenko vaihtaakaan sitä takaisin Mokkaan??