Kukkurukuu

Oloni on tällä hetkellä juuri otsikonlainen; kauheasti aikaa taas kulunut ja paljon on tapahtunut enkä tiedä, mistä aloittaisin. Rakas ystäväni Tiia, edellisen päivityksen "kaiken pahan alku ja juuri", on minua potkinut niin henkisesti kuin fyysisestikin kirjoittamaan blogiani...nyt takapuoli kukkurukuulla päätin tarttua näppäimistöön ja sen ulos viskaamisen sijaan kirjoittaa muutaman sanan. 

Omat kotona olevat koirat voivat erinomaisesti. Jimppu ja Papu kävivät lonkka- ja kyynärtutkimuksessa ja molemmat saivat lausunnoksi terveet jalat; B/B ja 0/0. Papun ja Lovan silmät peilattiin myös terveiksi. Kaikin puolin ovat haukut olleet terveinä eikä turhia reissuja ole tarvinnut lääkäriin tehdä. 

Myös kasvateista ja sijoituskoirista on osa käynyt tutkimuksissa, Milli (Turkkiruhtinaan Berry Bond Girl) sekä Lissu (Fleurette dcd Montmirail) kuvattiin terveiksi jaloiltaan; A/A ja 0/0 sekä silmät terveet. Kaiken terveydestä iloitsemisen jälkeen tulikin sitten surua, kun käytin ison Upponalleni Luigin terveystutkimuksissa. Silmät olivat oikein priimaa mutta selän röntgenkuvissa havaittiin paljon muutoksia, luupiikkejä sekä siltoja. Lonkat näyttivät terveiltä, samoin oikea kyynär mutta vasemmassa kyynärässäkin oli alkava nivelrikko. Nyt odottelen virallisia tuloksia Kennelliitosta, mutta Luigi on kuitenkin suljettu pois jalostuksesta ja poika saa nauttia rauhallista perhekoiran elämää. Luigi kävi kolmessa näyttelyssäkin nyt muutaman kuukauden sisään ja tuomarit huomasivat saman, minkä minä olin jo tietänyt kauan, eli Luigi on todella komea ja hyväluonteinen uros. Turun ryhmänäyttelystä Luigi pokkasi AVO ERI1, PU2 ja VASERT sekä Eckerön kansainvälisestä näyttelystä tiukalta suomalaistuomarilta Elina Haapaniemeltä AVO ERI1 PU1 SERT CACIB ja VSP. Luigi lopetti näin ollen näyttelyuransa  mahtavasti huipulla :) Ihana poika kaikin puolin, siksi harmistus onkin suuri, kun tätä upeaa luonnetta sekä ulkonäköä ei voi jatkaa. Pääasia kuitenkin, että Luigi pystyy elämää normaalia ja kivutonta elämää.

  *Luigi*

Jimppu on löytänyt uuden harrastuksen. Pojan intohimona on lammasten paimentaminen ja olemme nyt käyneet pariin otteeseen Somerolla paimentamassa isöäidin Tuijan ohjauksessa. Jimppu on selvästi isänsä Mendezin sekä veljensä Remun tassunjäljillä, sillä niin kovin tikku-ukko nauttii päästessään hommiin. Paimennuskurssi alkaa meillä oikein tosissaan 26.11. ja jatkunee siitä säännöllisesti, jos vain Tuijan kursseille mahdumme. Paimennuksessa on ihana huomata, kuinka koira syttyy ja vietit vievät mennessään. Jimppukin mennä kipitti tikkujaloillaan ja välillä tuntui kuin jalat olisivat vaan vieneet mennessään vaikkei poika välttämättä tiennyt, mitä olisi kuulunut tehdä :-D Ihana Jimppu! Jimppu on muutenkin kasvanut täällä kotona vähän kuin salassa; belgien erikoisnäyttelyssä tuomari Laura Vassallo Italiasta nosti pojan neljänneksi kovatasoisessa avoimessa luokassa. Jimppu oli myös sertinarvoinen ollen 4/40. Mahtava suoritus ja sydäntä vielä lämmitti, kun tuomari kehui Jimpulla olleen kaunein pää kaikista ja että tätä päänlinjaa tulisi jatkaa jalostuksessa. Olen ylpeä "pienestä pojastani". Pään sisällä kyllä saa vielä tapahtua kasvamista, sen verran nakero Jimppu vielä on...

*Jimppu paimentaa Tuijan ohjauksessa*

Rakas Papuseni, norjalainen norppani, on myös astutettu ja huomenna menemmekin ultraan, jolloin saan tietää, onko jouluvauvoja tulossa :) Pitäkäähän peukut pystyssä! Papu ainakin on niiiiiiiin tiiiiiiine omasta mielestään :-D

Jotain "mätää" Ruotsinmaalla...

...vai olisikohan sittenkin Tiia ja Siru vaan reissussa :D

Kaikkihan sai alkunsa jo viime vuoden puolella, kun kaiken pahan alku ja juuri aka Tiia löysi Eternity's kennelin sivuilta myynti-ilmoituksen tervutytöstä nimeltä Lova. Siitäpä Tiia sitten kysymään, josko yhteisomistukseen koiruus tuotaisiin. Tiia kun on mahtava persoona niin eipä tarvinnut kovin monta hetkeä asiaa pähkäillä. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Tai järki tässä tapauksessa. Vilkkaan sähköposteilun jälkeen meidät hyväksyttiin monen ostajaehdokkaan joukosta Lovan uusiksi omistajiksi :) Sitten varattiin matka. Auton kanssa. Jotka minut tuntevat... ei tarvinne sanoa muuta. Reissu oli ytimekkäästi sanottuna mieleenpainuva, naurua täynnä. Seuraavat havainnot eivät varmaankaan aukea muille kuin mukana olleelle Tiialle mutta tämä täytyy saada kirjoitettua ulos päästä :D

Ruotsin matkalla todettua:

*Kun lähdet Sälinkäälle, saatat joutua Poriin.

*Jos autossa palaa takaluukku auki -valo, se ei ole vaarallista. Ellei se sitten ihan oikeasti ole auki.

*Ajaminen hysteerisen naurun aikana on todella vaarallista. Myös Kaarinassa.

*Saatat eksyä matkalla Turun satamaan vaikka kyseessä olisi noin 30. kerta, kun ajat sinne.

*Ajo laivaan saattaa jännittää. Koskaan ei tiedä vaikka joutuisi ihan yläkannelle. Tällä reissulla onneksi niin ei käynyt mutta kauhuskenaariot kyllä ehdittiin ruotia monta kertaa.

*Autokannelta poistuessa kannattaa ottaa KAIKKI tavarat kerralla autosta ettei joudu puikkelehtimaan rekkojen seassa kolmea kertaa. Ja eksyä kerran. Tai kaksi.

*Tiian kanssa uni tulee myös hytissä. Sitä on jostain syystä ihan poikki!

*Laivasta ulos ajaminen jännittää myös.

*Garminin navigaattori on *!"#%%*!!

*Pidä autossa mukana vessapaperia. Saatat muuten joutua muodostamaan tuppukylän pizzeriassa vessajonon.

*Oslo on lähempänä kuin arvaatkaan!

*Separaattivessa saattaa aiheuttaa hillitsemätöntä naurua.

*Lämmitettävät patjat saattavat aiheuttaa hillitsemätöntä naurua. Vaikka syy olisikin ihan joku muu.

*Ruotsalaiset eivät välttämättä ymmärrä hillitsemättömän naurun syytä. Paikkausyritykset ovat myös tuhoontuomittuja.

*Naurettuasi hillitsemättömästi on syytä poistua aikaisin aamulla Tukholmaa kohti. Muista koira.

*Jos sinulle jää aikaa laivaa odotellessa, lähde käymään AUTOLLA Gamla Stanissa.

*Täysin selkeä viitoitus Gamla Staniin*

*Mäkilähtö kuorma-auto takalasissa kiinni on aika #!"%&! Varsinkin, jos käsijarru ei ole ihan luotettava.

*Kun lähdet Gamla Staniin, päädyt keskustaan.

*Kun otat uuden lähdön Gamla Staniin, päädyt keskustaan. Ps. Åhléns on keskustassa.

*Kun vielä kerran yrität löytää Gamla Staniin, päädyt Åhlénsille. Muista kuningatartervehdys.

*Seuraavan kerran, kun Tiia ehdottaa Gamla Stanissa käyntiä, poista yksi Tiia ensimmäiselle bussipysäkille.

*Tutuksi käynyt kulmaus Tukholman KESKUSTASSA*

*Laivaan ajo saattaa taas jännittää.

*Jos olet varannut illallisruokailun, varmistathan, että koirasi pysyy hytissä. Näin et joudu miettimään koko aikaa, löytääkö koira sinut bufeepöydästä.

*Järkevä koira ei pissi laivan hiekkalaatikkoon.

*4.päivä Tiian seurassa ja nukut kuin tukki!

*Tiia ja Lova Tukholmassa*

*Laivasta ulosajo saattaa taas vähän jännittää.

*Kun olet ajanut Tukholman keskustassa, Helsinki ei ole MITÄÄN!

*Vihdoin päästessäsi takaisin kotiin, koira mukana, nukut kaksi viikkoa suu auki sohvalla.

*Lova on ihana.

Kiitos Tiia tästä ikimuistettavasta reissusta! Sekä Karin ja Jesper ihanasta Lovasta :)
Että Åhlénsia vaan kaikille!

*Lovis on hymytyttö*

*** *** *** *** ***

Papun päivä

*Minna ja Papu*

Nyt on mennyt luvattoman kauan blogin päivityksestä vaikka paljon on tapahtunut. Monta uutta koiraa on syntynyt sekä saapunut maahan, reissuja heitetty, "uusia" ihania ihmisiä tullut elämään ja muutama myös unohdettu. Mutta aloitan nyt kiipeämällä pylly edellä puuhun eli eilisen Papun onnistumisen raportoimisesta. Papu kävi pentuna kahdessa näyttelyssä, josta tuloksena kakkossijat sekä ilkeät huhut maailmalle, että Papulla on erittäin huono luonne. Jopa kasvattajalle oli kehdattu ilmoittaa, kuinka surkea koira Papu onkaan. Tästä loukkaantuneena jäimme kotiin kasvattamaan pirun sarvia sekä mielessä ajatus, kuinka vielä näytämme ilkeille kehän laidalla arvostelijoille.

Papu on nyt täyttänyt kolme vuotta ja kasvanut erittäin kauniiksi nuoreksi naiseksi. Luonne on mitä ihanin, Papu on rauhallinen taapertaja, joka ei pelkää mitään uusia asioita, paikkoja eikä tilanteita. Ihmisiin Papu suhtautuu vielä hieman varauksellisesti mutta tutustuttuaan hetken, kiipeää jo syliin ja on ylin ystävä. Pienen Bamsen maailma on täydellinen, jos vain saa nukkua sylissä sohvalla tai huonommassa tapauksessa sohvan vieressä jalkojen juuressa.

Eilen siis päätin kokeilla, kuinka Papulla menisi Match Showssa. Osallistuimme isolla beegijoukolla Skanssin hyväntekeväisyysmätsäriin. Allekirjoittanut oli jo kaksi päivää ennen kuralla ja päätös Papun mukaan lähtemisestä tapahtuikin ihan viime metreillä.

Ensin kehässä oli Lindan kanssa mammura-Mokkis, joka tuttuun tyyliinsä heilutteli häntäänsä ja sai punaisen nauhan. Sitten olikin Papun vuoro. Ihanan tomera Minna tepsutteli typyn kanssa kehään. En uskonut silmiäni, kun Papu seistä jökötteli rauhallisesti, juoksi nätisti Minnan vierellä sekä vilautti jopa korviaankin tuomarille :D Tuloksena sininen nauha, sillä vähän Papua vielä jännitti hampaiden kopeloinnit. Inan Mazi hurmasi myös tuomarin ja ansaitsi punaisen nauhan. Lova oli seuraavana vuorossa ja Minna handlasi Loviksen punaiselle nauhalle. Lovasta tuomaritäti oli tosi mukava :)

Pentujen vuoro tulikin yllättäen päällekkäin Papun sinisten kehän alkamisen kanssa (Minna meni Möhkiksen ja Minnan poika Antti Nanan kanssa), joten "pääsin" ihan itse Papun hihnan päähän juoksemaan. Tuomari valitsi meidät jatkoon! Ja kaiken kukkuraksi tulimme kolmanneksi! Voi mitkä bileet! Tuomari ihasteli Papua ja kehui todella kauniiksi sekä upearakenteiseksi koiraksi. Käskytti meitä jatkamaan mätsäreitä, jotta saisin koirani esille virallisiin näyttelyihin, sillä olisi sääli, jos koiruus ei tulisi näytille :) No niinpä! Gerbiili on aloittanut mätsärikiertueen, jotta pääsemme vielä näyttämään, mistä reiästä se Papu pissii.

Möhkis ja Nana suoriutuivat myös hienosti saaden siniset nauhat. Tämä "show" oli siis todella onnistunut ja jätti hyvän mielen :) Onnea oma rakas geebiili-Papu, nauti voittosiilistäsi!

*Papun palkinnot*

*** *** *** *** ***

Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain...

*Kuvassa Vuokko, Ada, Nero, Simppa, Amico ja Dellan pylly*

Paljon onnea ihanat A-naperot täyttäessänne jo 3 vuotta! Nero (Amado Mio) juhlii tänään perhepiirissä kakun ja muiden herkkujen merkeissä. Hellitelkäähän rakkaita haukkuja minunkin puolestani :)

Suomelle jälleen maailmanmestaruus!

*Je M'Appelle Mendez, Kuva Irene Vinha*

Onnittelemme Suomen joukkuetta upeasta suorituksesta belgianpaimenkoirien maailmanmestaruuskisoissa Belgiassa! Suomen agilityjoukkue nappasi kultaa eilen!

Ja ennen kaikkea: Paljon onnea Pete sekä Je M'Appelle Mendez!!! B-pentueemme mahtava isä Membu oli joukkueessa mukana ja näin ollen teki loistavan suorituksen Peten kanssa!

ONNEA ONNEA ONNEA ONNEA ONNEA ONNEA ONNEA ONNEA ONNEA ONNEA ONNEA

Tänään jännitetään vielä Peteä ja Membua yksilösuorituksen agilityfinaalissa!

Ja kaiken tämän hienon menestyksen lisäksi matkajoukoissa mukana on Remu-poika, joka menestyi hienosti FMBB-näyttelyssä saaden JUN ERI2! Onnea Remuliinos, hieno poika!!!

*Remu agsatreeneissä isän jalanjäljissä*

Wanhan talon waaroja

*Haamuni, Rintsi, Rintsikka, Riinus, Trina-Lina*

Vanhoihin taloihin voi kuulemma jäädä paranormaali jälki ja vuosien saatossa edesmennyt henkilö saattaa jäädä kummittelemaan asumukseen. Näin on mitä ilmeisemmin käynyt myös meille. Meillä kummittelee kuollut koira!

Antti kuuli todella outoa tarinaa tällä viikolla ihanasta kasvatistamme Turkkiruhtinaan Blue Velvetistä, eli Trina-Liinasta. Koira on kuulemma lopetettu luonnevian vuoksi. Ja tällaisen tarinan on säveltänyt entinen sijoituskoti. He eivät siis omasta mielestään luopuneet koirasta vaan lopettivat sen...

Ihmeen elävältä tuo näyttää tuossa jaloissa maatessaan.

Riinuska palautui meille n. 7 kk iässä, kun sijoitusperhe ei tullut koiran kanssa toimeen. Ei pärjännyt. Koirassa oli sitä ja tätä vialla. Luonnevikainenkin se oli. Riinuska on kuntoutunut 5 kk kestäneestä osaamattomasta käsittelystä erinomaisesti ja on mitä ihanin ja kultaisin koiruus! Harmittaa ja kiukuttaa tälläiset p***apuheet! No, Trinan entinen kotipaikka kyllä tulee tietämään totuuden, sillä viesti siitä, miten asiat oikeasti ovat, on jo lähtenyt eteenpäin.

Talutushihnassahan on aina kaksi päätä. Tällä kertaa vika ei ollut koiran päässä.

*Riinuska tänään Flickyn pentujen kanssa ulkona.
Yllättävän hyvässä hapessa kuolleeksi koiraksi.*

Mammura 6 v

Rakas Flicky täytti 30.5. kokonaiset 6 vuotta! Onnea maailman paras mammura!!!